Pientä pintaremonttia

 

ÄITIYSLOMALAISEN PIKAINEN KEITTIÖREMPPA

Muutto maatilalle tapahtui joulun alla ja silloin, kun odotin viimeisilläni Nappisilmää. Remonttihaaveita oli ja on edelleen vaikka millä mitalla, mutta tällä hetkellä ei aika eikä se kuuluisa äitiyslomalaisen "lomabudjetti" anna periksi suuren mittakaavan remontoinnille. Talomme on noin kolmekymmentä vuotta sitten rakennettu ja käsittää kaksi erillistä asuin yksikköä, joihin on kulku pesutilojen kautta. Pinnat ovat siistit ja pystyisimme täällä asua ilman minkäänlaista remonttia, mutta tottahan uuden emännän pitää saada tilat oman näköiseksensä ;)

Kuten tiedetään odottavan aika on pitkä. Päätin siis tehdä pienimuotoisen keittiöremontin odotellessani rahojen karttumista tililleni ( pitääkin muistaa laittaa lottohakemus vetämään!) ja Nappisilmän kasvamista. Tutustuin netin kautta dc-fix-muovin käyttöön ja päätin tilata meillekin tuota kätevän kuuloista tuotetta, millä sai hetkessä tasoille uutta ilmettä. Muuten lukemani käyttökokemukset ovat olleet positiivisia, mutta kuumaa muovi ei kestä ollenkaan.

Valitsemani muovi oli puukuvioista tumma tammi-nimistä muovia. Laittaminen oli mielestäni helppoa kunhan vain muisti imuroida saumat ja pestä tasot hyvin ennen muovin laittoa. Hieman laitto jännitti etukäteen, koska aikanaan koulukirjojen päällystäminen oli tuskaista ja kirjan pinnat ilmakuplia täynnä. Sisko oli myös apuna laitossa ja olikin kätevä, kun toinen oli katsomassa ilmakuplan kohtia ja saumojen suoraa kulkua, kun itse keskityin muovin kiinnittämiseen.

Muovi oli 45 cm leveää, joten tasoja joutui päällystämään kahdessa osassa. Puukuvion ansiosta saumakohtaa ei jäänyt näkyville, ainoastaan sormilla pystyy tuntemaan sauman kohdan. Kuuleman mukaan mm. Bauhausista saisi vielä leveämpää muovia.

Alla muutama ennen ja jälkeen kuva projektista.

Tarkoituksena on vielä vaihtaa hella, kaappien vetimet sekä maalata välitilan kaakelit. Nyt kuitenkin vetää aurinkoinen ilma ja ulkotyöt puoleensa, joten sisätilat saavat jäädä odottamaan :)

Croc-pot-haudutuskattila

TUOKAA RUOKAA, MAHA HUOKAA..

Onko mikään ihanampaa, kuin tulla kotiin ja vastaan leijailee herkullinen ruoan haju. Koska allekirjoittanut on yksimielisesti asetettu päävastuuseen ruoanlaitosta, ei tätä ihanuutta usein tapahdu.
Saimme häälahjaksi Crock-Pot: haudutuskattilan, joka hauduttaa sähkövastuksen avulla ruoan valmiiksi. Tällä vehkeellä pystyy kuuleman mukaan tekemään kakkupohjia, hernekeittoa yms. mutta toistaiseksi olen tällä haudutuskattilalla haudutellut erilaisia lihoja sekä viime syksynä muutamia purnukoita omenahilloa. Yhtenä syynä käytön yksipuolisuuteen on se, ettei suomessa CrockPot- haudutuskattilat ole saaneet kovinkaan suurta suosiota ja keittokirjoja CrockPot-haudutuskattilaa apuna käyttäen ei suomenkielellä ole. Amerikassa taas näiden suosio on kuulemma suuri ja erilaisia keittokirjojakin löytyy aiheesta. Joku päivä meinaan istahtaa tietokoneen ääreen ja surffailla koneen ääressä, josko tällainen englannin kielinen ihanuus meille jostakin saataisiin tilattua.

Ostin kaupasta melkein kahden kilon palasen possun ulkofilettä. Mietin mitä niistä voisi valmistaa, koska jos olisin koko palasta pihvejä valmistanut, olisimme niitä kahdestaan syöneet vielä vappunakin.
Olen joskus kokeillut Pulled Pork eli nyhtöpossu- resepetiä valmiin bbq-kastikkeen kera. Minusta tämä oli kauhean makuista, savuinen aromi oli mielestäni liian voimakas ja maustesekoitus pakkasi närästämään.  Kokeilin siis nyhtää possua hieman eri reseptillä ;) Tämän haudutuskattilan kun pystyin jättämään päälle ja lähtemään ulos mansikkamaan siivoushommiin, niin kotiin palatessa vastaan tulikin ihana ruoan tuoksu!

Resepti löytyy täältä

Ohjeessa on mainittu oma tekoinen bbq-kastike. Tämä oli mielestäni todella hyvän makuinen lihan päällä. Ainut huomio reseptiin viitaten oli, että valkosipulinkynnet sekä kastikkeen sipulisilppu todellakin kannattaa hienontaa H.I.E.N.O.K.S.I. Ei ollut mitenkään silmiä hivelevän näköistä kun punaisen kastikkeen keskellä lillui valkoisia sipulin ja valkosipulin paloja. Onneksi ei tarvinnut tätä vieraille tarjota. Mitä nyt anoppi lihaa leipänsä päällä maistoi ;)

Liha hautui CrockPotissa neljä tuntia high-kohdassa. Low-lämmöllä lihan kypsyminen nyhtökuntoon olisi vienyt kauemman.

Ja ei kun nauttimaan :)

Mansikkamaan hoito ja perustaminen

VOIHAN MANSIKKA!

Salaisena haaveenani on aina ollut isot marjapuskat, peruna - ja juuresmaa sekä mansikkamaa. Nyt kun olen ne saanut ja pystyn tilan puolesta toteuttamaan unelmiani, huomaan olevani useamman asian kanssa aivan kädetön.
Tänään aloitin uutta urakkaani mansikkamaalla. Keväällä haravoidaan kuolleet lehdet varovaisesti pois, jolloin kasvunaihio pääsee auringon ulottuville ja kuolleitten lehtien mukana poistuu myös mahdolliset talvehtineet taudinaiheuttajat.
Ukkokullan kanssa suunnittelimme jatkavamme mansikkamaata uusilla versoilla, koska vanha mansikkamaa on jo useamman vuoden ollut samassa paikassa ja saisimme samalla uusittua mansikanversoja. Koska rönsytaimia kannattaa ottaa vuoden parin vanhoista taimista, joudumme ensin ostamaan osan taimista ja niiden rönsyistä saamme sitten myöhemmin lisättyä mansikkaa. Keräsin itselleni muistilistaksi eri lähteistä mansikkamaan perustamisesta ja sen huollosta.

Mansikkamaan perustus :

• Mansikan taimien istutusaika on toukokuusta kesäkuun puoleenväliin ja heinäkuun loppuun asti.Mansikantaimien istutus heinäkuun loppuun mennessä, koska mansikka muodostaa kukka-aiheet jo edellisen vuoden elokuussa.
• Ihanteellinen mansikan kasvupaikka on tuulensuojainen rinne, jossa on hikevä multamaa. Mansikka ei siedä seisovaa vettä eikä monivuotisia rikkakasveja.
• Uutta mansikkamaata ei kannata tehdä paikkaan, jossa mansikkaa on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana.
• Mansikkamaata perustettaessa on hyvä käyttää tarkistettuja tervetaimia.
• Mansikka vaatii vain vähän lannoitusta : Jos maa on hyvässä kasvukunnossa ennen istutusta, riittää kun laitat peruslannoitusta 1L / 10 neliömetriä luonnonlannoitetta / yleislannoitetta  Jos mansikka maa on nurmesta käännetty tai muuten laihaa maaperää annetaan runsaampi peruslannoitus 3L /10 neliömetriä.
• Kasvualusta perus lannoitetaan huolellisesti ennen istutusta kloorittomalla ja vähätyppisellä seoslannoitteella. Runsaasti typpeä saanut mansikka kasvusto on liian rehevä, pysyy kosteana pitkään ja kukkia kehittyy niukasti. Huolehdi siitä että maa on kalkittu ennen istutusta.
• Tee mansikkamaalle n. 10cm korkea ja n. 40cm leveä multaharju. Levitä päälle mansikkakangas tai muovi ja peitä reunat mullalla. Tee muoviin reikiä esimerkiksi teroitetulla putkenpäällä 35-40 cm välein.
• Istutettavaksi taimeksi tulee varata yksilö, jossa on hyvät juuret. Terveitä lehtiä tulee olla vähintään kolme. Huolehdi ettei taimi kuivu istutuksen aikana eikä juuret jää istutettaessa mutkalle.
• Istuttaessa mansikan kasvupistettä ei saa peittää. Kasvupiste on pienempien lehtiruusukkeiden suojassa, joten pienimmät lehdet jätetään pinnalle.
• Tärkeää on myös se ettei mansikankukat pääse koskemaan maata.
• Istutuksen jälkeen taimet kastellaan

Mansikkamaan ylläpito ensimmäisenä vuotena :

• Perustamisen jälkeen taimien juurtuessa ja ensimmäisenä kesänä mansikkamaata pitää kastella. Tässä tulee kuitenkin olla tarkkana! Liika kastelu marjojen kypsyttyä voi lisätä harmaa homeongelmaa ja kukkimisen aikana liikakosteus voi vähentää kukkien määrää. Eritoten taimet kaipaavat vettä kesäkuussa.
• Ensimmäisinä kesinä tärkeää kitkeä rikkakasvit pois.
• Kun sato on kerätty, kannattaa poistaa liialliset rönsyt. Näin ne eivät vie voimia marjoja tuottavilta taimilta eikä rehevöidy liiaksi.

Hoito kasvukausilla :

• Harjaa keväällä kuihtuneet lehdet pois mansikkamaalta.
• Tarvittaessa voidaan antaa matalatyppistä lannoitetta keväällä ja typetöntä pk-lannoitetta syksyllä. Itse meinaan marssia paikalliseen agrimarketin viherpiiperrys osastolle ja kysyä tähän apuja!
• Harso keväällä ja alku kesällä mansikoiden päälle hallan vaaran aikana. Poista harso kuitenkin päivisin että kukat saavat aurinkoa.
• Rönsyjen leikkaaminen satokausien jälkeen.

Mansikan lisääminen rönsyjen avulla:

• Rönsytaimia voi käyttää uuden mansikkamaan perustamiseen, jos emotaimet ovat vielä nuoria ja terveitä. Uutta mansikkamaata ei kannata tautien takia aloittaa paria vuotta vanhempien taimien rönsyistä. Etenkin mansikkapunkin riski kasvaa mitä vanhempia taimia mansikkamaalla on.
• Rönsytaimi, joka on ehtinyt juurtua niin, että sitä irrottaessa lähtee mukana iso multapaakku, voidaan istuttaa heti sellaisenaan lopulliseen paikkaansa.
• Taimet joissa ei ole lainkaan juuria tai joihin on kehittynyt vain paksut juurenalut, täytyy ensin esijuurruttaa, koska ne eivät kykene toimimaan maassa ilman laajaa hiusjuuristoa.
• Rönsytaimet leikataan yksitellen. Haihtumisen vähentämiseksi taimesta poistetaan kaikki lehdet lukuun ottamatta 2-3 nuorinta lehteä.
• Juurrutusmaa möyhennetään hienoksi. Jos maa on savista lisää siihen runsaasti turvetta tai hiekkaa. Maahan vedetään n. 10 cm syvyiset vaot, jotka kastellaan perusteellisesti. Typistetyt taimet painellaan vaon pohjalle tiukkaan n. 5cm välein. Niiden pisin lehti saa yltää juuri ja juuri vaon reunan korkeudelle.
• Istutuksen jälkeen taimia kastellaan sen verran että taimien lehdet jäävät märiksi.
• Koko juurrutusalueen yli vedetään valkoinen muovi. Muovin reunoille nostetaan niin paljon multaa että reunat peittyvät ja se pysyy tiukasti paikoillaan. Muovin tulee olla kauttaaltaan ehjä.
• Taimien kehittyminen muovien alla vie noin 2-3 viikkoa ja silloin ne ovat siirtovalmiit. Ellei sää ole poikkeuksellisen kuiva ja lämmin, taimia ei tarvitse kastella koko juurrutusaikana.

Siinäpä oli monen monta ohjetta itse kullekin. Saapa nähdä kuinka emännän käy tämän mansikkaprojektin kanssa. Alla on kuva omasta koskemattomasta mansikkamaasta. Alkuviikko taitaakin mennä haravan varressa touhuten. Aurinkoista alkuviikkoa kaikille :)

                                              - Manta

 

Meidän sakki

MEIDÄN SAKKI 

Manta nimimerkin takana kirjoittelee 26-vuotias nainen. Tällä hetkellä äitiyslomalla ja muuten kuljen töissä " vieraalla". Ammattiini kuuluu paperitöitä ja sisar hento valkoisena toimimista. Ukkokullan tapasin noin viisi vuotta sitten. Aika on mennyt kuin siivillä! Tähän ajanjaksoon onkin mahtunut yhteen muuttaminen, naimisiin meno ja tyttären syntyminen. Vuoden vaihteessa muutimme sukupolven vaihdon kautta maitotilalle ja Ukkokulta siirtyi työelämästä yrittäjyyteen.

Meidän Nappisilmä syntyi tammikuussa ja äitinä olemisen opetteleminen on hienoa. Kaikkea nappisilmän uusia taitoja on ihana seurailla. Äitiys on tuonut paljon myös epävarmuuden aiheita, onneksi on laaja ystäväpiiri ja sukulaiset, joilta voi kysyä typeriäkin kysymyksiä :)

Mehän olemme Ukkokullan kanssa koiraihmisiä. Koiria meiltä löytyykin viisi kappaletta. Itselläni on kaksi kiinanharjakoira urosta, iältään 8 ja 10 - vuotiaat. Ukkokullan harrastuskoiria meillä on kolme kappaletta, kaksi suomenajokoiraa ja yksi patterdalenterrieri. Meno on välillä hurjaa ja hiekan määrä lattioilla saa repimään hiuksia, mutta rakkaus koiriin saa kestämään melkeinpä mitä vain. Itse tykkään harrastaa agilitya ja toiveessa olisikin saada tehtyä pieni rata tuonne meidän pellolle, jossa voisi Nappisilmän päiväunien aikana viilettää koirien kanssa. Ukkokullan metsästysharrastus vie talvisin kaiken vapaa-ajan, mutta on se hienoa päästä kuuntelemaan, kun koira pääsee tekemään sitä mihin se on kehitetty.

Jehu

Simo ja Aatu

Piki

 

Tuuli

 

 

Maatilalla kun asumme löytyy täältä myös tuotantoeläimiä mm. maitokarjaa. Eläinrakkaan ihmisen on täällä hyvä olla, kun työkaverina on eläimiä. Kun eläimet voivat hyvin, voimme mekin hyvin. Tietysti se pitää lisätä näin loppuun, että sopu pysyy ukkokullan kanssa, kun emme ole samassa paikassa koko aikaa ;) Saa nähdä tulevaisuudessa kuinka tämä meidän yhteistyöskentely lähtee sujumaan ;) Toki päivät olen äitiysloman jälkeen palkkatöissä muualla, joten ehkä se tasaa tätä tilannetta :P



                                                                         - Manta

Pitkän harkinnan tulos

ENSIMMÄINEN KYNNYS YLITETTY



 

Monen monta vuotta asiaa pähkäilleenä ja erilaisia blogeja seuranneena päätin minäkin kokeilla tätä blogikirjoittamisen ihmeellistä maailmaa. Tekstit ovat julkisia ja vaikka kirjoitankin omaksi ilokseni näitä meidän jokapäiväisiä touhuja, niin toivon että näistä teksteistä joku saa iloa päiväänsä ja ehkäpä jokusen ideankin :)

Keskustelimme hyvän ystäväni kanssa blogikirjoittamisesta sekä siitä jakamisen vaikeudesta mikä samalla houkuttelee ja samalla kauhistuttaa. Hän viisaasti sanoi, että jos blogissa ei jaeta mitään itsestä, ei siitä saa kiinnostavaa luettavaa millään. Blogia en kuitenkaan halua rakentaa itseni ympärille, vaan enemmänkin kertoa niistä asioista mitä teen ja mitkä mua kiinnostaa. Tarkoituksena ei niinkään ole tehdä mieliala / päiväkirja-blogia, vaan kirjoittelen maatilatöistämme, äitiysjuttuja, keittiössä touhuiluista ja remontista. Koska itse etsin blogeista tietoa itseäni kiinnostavista tuotteista ja niiden hyödyllisyydestä, niin aion kirjoittaa myös omia kokemuksia meille ostetuista uusista tuotteista.
Seuraavassa postauksessa valotan kuitenkin hieman nimimerkin takana kirjoittelevan ihmisen elämää ja siinä mukana seikkailevia henkilöitä.
                                       Tervetuloa mukaan !

-Manta