RAUTA-AIDAN KUNNOSTAMINEN
Meillä on puutarhan yhdellä sivulla kulkeva rauta-aita. Mielestäni tämä on hieno, kun aidan keskelle on tehty vanhan tuvan kivijaloista askelmat ja näin pengerretty pihalla olevia tasoeroja. Aita on vaan vuosien saatossa kupruillut maalipinnastaan ja sen kaarteissa kasvaa useampaa eri sammal lajiketta.
Näin kevään innoittamana päätin hoitaa aidan kuntoon ja erottumaan pihasta paremmin maalaamalla sen valkoisella rautamaalilla. Ajattelin homman olevan pikaisesti tehty ja pesin ensimmäisen palan aidasta vedellä ja porstalla. Näin lähti irti sammal ja ne kupruilleet maalipinnat. Pinnan kuivuessa aloin maalata aitaa. Pian kuitenkin huomasin ettei jälki ollut kaunista. osa sammaleesta oli jäänyt raudan pieniin koloihin, poistetut maalinkuprujen reunat irvistivät rumasti ja lopputuloksena oli kaukaa hieno ja läheltä ruma kokonaisuus.
Tässä kohtaa päätin lopettaa maalaamisen ja heittää kärsimättömyyden sivuun. Pohjatyö piti tehdä kunnolla, että jäljen saisi siistiksi. Maalattu kohta sai kuivaa rauhassa, kun hain hiekkapaperia ja kävin lopun aidan kimppuun. Hommaa jatkettiin monena päivänä nappisilmän päiväunien aikana. Loputtomalta tuntunut homma tuli kuitenkin päätökseen ja aloin maalata aitaa.
Aidan maalaaminen piti aloittaa noista välissä olevista "sydämistä" ja ne piti maalata mahdollisimman vähäisellä maali määrällä, koska moneen suuntaan vääntyilevät väkkärät tiputtivat herkästi maalia tai jäivät raudan kärjestä nokkumaan. Ala ja yläkaiteen maalaus olikin sitten helpompi homma ja näin sai myös mahdolliset valumajäljet siistittyä.
Lopputulos on mielestäni paljon valoisamman näköinen. Nyt sitten vaan kohti uusia haasteita. Pihan vesialtaasen olen jo iskenyt silmäni. Mitä kaikkea siitä saisikaan pienellä siistimisellä ja uuden suihkulähdepumpun ostamisella... Hmmm...
-Manta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti