Lehmät ja ikäihmiset

Ajatusten ammuntaa


Ai mitä yhteistä on lehmillä ja ikäihmisillä ? No toivottavasti ei mitään , vaikka lehdissä useaankin otteeseen ollaan verrattu lehmien lakisääteistä ulkoilua ja ikäihmisiä koskevia lakipuutoksia.

Jo ammatin puolesta on minulla ikäihmiset lähellä sydäntä ja mua on  ihmetyttänyt se, miksi ihmiset jaksavat provosoitua siitä, ettei laki määrää sitä, että vanhusten on päästävä ulkoilemaan. Ennemmin kyseenalaistaisin sitä, että miten tämä hyvinvointi yhteiskunta voi olla siinä pisteessä, että joudumme määräämään jonkun ihmisen ulospääsemisen lain avulla.

Ennen ei kaikki ollut läheskään paremmin, mutta lähimmäisestä huolehtiminen oli paljon paremmalla tolalla. Omat isovanhempani ovat vielä suhteellisen nuoria ja hyväkuntoisia, mutta sitten kun he apua tarvitsevat haluan uskoa olevani heille avuksi. 

Laitoksissa hoitohenkilökunnan resurssipula on usein kaikkien huulilla, kun puhutaan ikäihmisten ulkoilusta. Itse täällä maalaiskylässä useamman laitoksen palveluksessa olleena, voi todeta että se on usein myös asenne kysymys. Laitoksen rutiinit turruttaa nopeasti myös hoitajankin ja kaikki päivärutiinin ulkopuolella tapahtuvat asiat tuntuvat "ylimääräiseltä". Työ väsyttää, se halutaan pois alta ja kotiin hoitamaan omia asioita.

Toki en ole ollut työssä isoissa yli 25 asukkaan voittoa tavoittelevissa yksiköissä.

Facebookissa kiertää kuva, jossa muistolauseen tyyppisesti lukee lapsen kuvan vieressä että : " sinun arkesi on jonkun lapsuus". Tätä samaa ajatusta pitäisi viljellä myös vanhainkodeissa. Sinun työpäiväsi on jonkun koko elämä. Halaus, hymy ja lämmin sana ei ole keneltäkään pois ja tuo mielihyvää myös antajalle, kuin vastaanottajalle!

Meidän helunat ja mustikit ovat aloittaneet 60 vrk. Ulkoilujaksonsa. Toivottavasti myös yhä useamman kotona tai laitoksessa asuvan ikäihmisen omaiset vievät rakkaimpansa pihalle nauttimaan auringosta ja oman väen seurasta!